Puolan offensiivi (saksalaiselta koodinimeltään Fall Weiß) oli Saksan hyökkäys Puolaan 1. syyskuuta 1939, joka käynnisti toisen maailmansodan. Vaikka Hitler oletti länsivaltojen pysyvän sivussa, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta julistivat Saksalle sodan jo 3. syyskuuta, mutta niiden konkreettinen tuki Puolalle jäi käytännössä vähäiseksi. Noin kaksi viikkoa myöhemmin, 17. syyskuuta, myös Neuvostoliitto hyökkäsi idästä, ja koko offensiivi päättyi Puolan antautumiseen 6. lokakuuta 1939. Taustalla olivat Saksan aluevaatimukset (kuten Danzigin palauttaminen), jotka Puolan ulkoministeri Józef Beck tyrmäsi, sekä länsivaltojen keväällä 1939 antamat turvatakuut Puolalle. Sodan jälkeen Puola jaettiin Saksan ja Neuvostoliiton kesken Molotov–Ribbentrop-sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan mukaisesti: Saksan valtaamasta alueesta suurin osa liitettiin suoraan valtakuntaan, ja lopusta muodostettiin noin 12 miljoonan puolalaisen Puolan kenraalikuvernementti, kun taas Neuvostoliitto liitti valtaamansa itäiset alueet itseensä.