Erkki Ilmari Rautio (5. lokakuuta 1931 Helsinki – 2026) oli suomalainen sellotaiteilija, joka nousi yhdeksi kansainvälisesti menestyneimmistä suomalaisista instrumentalisteista. Hän opiskeli sellonsoittoa Helsingissä, Roomassa ja Pariisissa, ja toimi vuosina 1965–1994 Sibelius-Akatemian professorina sekä 1990–1993 rehtorina, vaikuttaen merkittävästi suomalaisen sellotaiteen kehitykseen. Rautio konsertoi ja piti mestarikursseja laajalti maailmalla, kantaesitti lukuisia suomalaisten säveltäjien teoksia ja levytti laajan klassisen ohjelmiston, kuten Bachin sooloteoksia sekä Schumannin ja Dvorakin sellokonsertot. Hänen taiteellinen sukunsa on huomattava: hänen poikiaan ovat taidemaalari Ilmari Rautio ja pianisti Martti Rautio, ja veljiään säveltäjä Matti Rautio sekä viulisti Paavo Rautio. Uransa aikana Rautio sai useita tunnustuksia, kuten Pro Finlandia -mitalin ja Harriet Cohen Award -palkinnon vuonna 1968.