Kuolema tarkoittaa eliön elintoimintojen pysyvää päättymistä, ja ihmisellä se johtuu tyypillisesti sairaudesta, tapaturmasta tai vanhuudesta. Biologisella tasolla solujen elinikää rajoittaa niin sanottu Hayflickin raja, jossa kromosomien päissä olevat telomeerit lyhentyvät jokaisen jakautumisen myötä, kun taas kantasolut pystyvät telomeraasientsyymin avulla ylläpitämään kromosomiensa pituuden. Lääketieteessä kuolema voidaan määritellä joko sydämen ja verenkierron pysähtymisenä (kliininen kuolema) tai aivotoiminnan peruuttamattomana lakkaamisena (aivokuolema), ja Suomessa kuoleman toteaa lääkäri muun muassa hengityksen ja verenkierron loppumisen tai toissijaisten kuolemanmerkkien, kuten kuolonkankeuden, perusteella. Aivokuoleman toteamiseksi tehdään neurologinen tutkimus, jossa osoitetaan hengityksen loppuminen ja refleksien puuttuminen, ja sen jälkeen hoito lopetetaan ja henkilö julistetaan kuolleeksi. Kuolevan hoidossa voidaan myös kirjata hoitolinjaus "SLK" eli sallitaan luonnollinen kuolema, jolloin raskaita hoitoja ei käytetä vain muutaman ylimääräisen elinpäivän saavuttamiseksi.