Suomen kansanvaltuuskunta oli sisällissodan punaisten vallankumoushallitus, joka toimi 28. tammikuuta – 25. huhtikuuta 1918. Sen puheenjohtajana toimi entinen eduskunnan puhemies Kullervo Manner, ja se kaappasi vallan syrjäyttämällä Svinhufvudin senaatin ja eduskunnan, vaikka yritys pidättää porvarilliset johtajat epäonnistuikin. Aluksi Helsingin Senaatintalossa toiminut hallitus siirtyi myöhemmin Viipuriin, ja sen ihanteena oli demokraattinen yhteiskunnallinen uudistus. Sodan kaaoksessa kehitys kääntyi kuitenkin vastakkaiseksi: Manner julistettiin lopulta diktaattoriksi, eikä kansanvaltuuskunta kyennyt estämään punakaartien väkivaltaista terroria. Vain Neuvosto-Venäjä tunnusti kansanvaltuuskunnan Suomen lailliseksi hallitukseksi. Sisällissodan lopussa punainen hallitus kuitenkin kaatui, ja sen jäsenet pakenivat lopulta Pietariin, mikä päätti heidän vallankumoushallituksensa toiminnan.