Monacon politiikka

Monacon ruhtinaskunta on perustuslaillinen monarkia, jossa ruhtinaalla on edelleen huomattava poliittinen valta – toisin kuin muissa Euroopan monarkioissa, joissa hallitsijan asema on lähinnä seremoniallinen. Maan ensimmäinen perustuslaki astui voimaan 5. tammikuuta 1911, kun ruhtinas Albert I suostui kansanjoukkojen vaatimuksiin ja luopui itsevaltaisuudestaan. Nykyinen perustuslaki on vuodelta 1962, jolloin ruhtinas Rainier III toteutti laajoja uudistuksia: se toi naisille äänioikeuden, lakkautti kuolemantuomion ja perusti korkeimman oikeuden.

Merkittävä muutos tapahtui vuonna 2002, kun kruununperimysjärjestystä uudistettiin sen varalta, että ruhtinas Albert II kuolisi ilman laillista perijää – tällöin valtaan nousisi perintöprinsessa Caroline. Samanaikaisesti Monaco ja Ranska sopivat, että ruhtinaskunta säilyttää itsenäisyytensä, vaikka Grimaldien dynastia sammuisikin.

Toimeenpanovaltaa käyttää ruhtinas yhdessä valtioministerin johtaman valtioneuvoston kanssa, ja lainsäädäntövalta kuuluu 24-jäseniselle kansallisneuvostolle, joka valitaan viiden vuoden välein. Politiikkaa on perinteisesti hallinnut konservatiivinen ja monarkistinen puolue, joka on saanut vuosikymmenten ajan valtaosan paikoista parlamentissa.