Suomen tasavallan presidentti toimii valtionpäämiehenä, johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja on puolustusvoimien ylipäällikkö. Vuodesta 1994 lähtien hänet on valittu suoralla kansanvaalilla kuuden vuoden välein, kun taas sitä ennen käytössä oli valitsijamiesvaali. Presidentin valtaoikeuksia on kuitenkin karsittu merkittävästi 1990-luvulta alkaen, ja erityisesti vuoden 2000 perustuslakiuudistus sekä vuoden 2012 muutokset siirsivät pääministerille ja eduskunnalle lisää valtaa. Toimikausia rajoitettiin vuonna 1991 enintään kahteen peräkkäiseen eli 12 vuoteen, mikä johtui Urho Kekkosen yli 25-vuotisesta kaudesta. Presidentillä on edelleen lykkäävä veto-oikeus lakeihin ja hän nimittää korkeimmat virkamiehet sekä tuomarit, mutta ulkopolitiikassa hän toimii tiiviissä yhteistyössä hallituksen kanssa. Esimerkiksi Tarja Halonen käytti veto-oikeuttaan kerran, mikä havainnollistaa, että presidentin rooli on muuttunut enemmän seremonialliseksi, mutta hänellä on yhä merkittävä asema maan johdossa.