Ohjus on aktiivisesti ohjattu tai maaliin hakeutuva ase, joka käyttää raketti- tai suihkumoottoria ja jonka lentorataa säädetään lennon aikana – suomenkielisen termin keksi insinöörieversti Niilo Siltamaa. Ohjukset jaetaan tyypillisesti taktisiin, ballistisiin ja risteilyohjuksiin: ballistiset lentävät korkealle ilmakehään ja putoavat kohteeseensa, kun taas risteilyohjukset lentävät matalalla ja soveltuvat erittäin tarkkoihin iskuihin pistekohteita vastaan. Ne voidaan varustaa tavanomaisilla, ydin-, kemiallisilla tai biologisilla taistelukärjillä, ja erityisesti ballistisia ohjuksia on käytetty joukkotuhoaseiden toimittamiseen. Ohjusten kehitys oli keskeistä kylmän sodan kilpavarustelussa, kuten Yhdysvaltojen Nike- ja Safeguard-ohjelmat sekä Neuvostoliiton Galosh- ja A-135-järjestelmät osoittavat. Nämä ohjelmat kehittyivät 1940-luvulta 1990-luvulle ja loivat perustan nykyaikaiselle ohjuspuolustukselle, jossa tarkkuus ja monikärkiohjusten torjunta ovat avainasemassa.