Ambulanssi on ensihoitoon varusteltu ajoneuvo, jonka tehtävänä on viedä hoitohenkilökunta potilaan luokse ja kuljettaa tämä tarvittaessa sairaalaan. Nimi juontuu latinan sanasta ambulare ('kävellä'), ja se tarkoitti alun perin armeijaa seuraavaa liikuteltavaa sairaalaa. Hevosvetoiset sairaankuljetusvaunut yleistyivät siviilikäytössä 1800-luvun lopulla, ja Suomessa ensimmäiset otettiin käyttöön Turussa vuonna 1901. Varsinainen ambulanssikäsite syntyi kuitenkin vasta autojen myötä, ja ensimmäinen maailmansota vauhditti kehitystä – Saksan armeijalla oli sodan päättyessä jo yli 3 000 sairasautoa. Suomessa ambulanssit jaetaan hoitovalmiuden mukaan perustason, laajennetun perustason ja hoitotason yksiköihin, joiden miehistö koostuu esimerkiksi palomies-sairaankuljettajista, lähihoitajista tai ensihoitajista (AMK). Varustelu kasvaa tason mukaan: perustasolla on peruselintoimintojen mittaus- ja elvytysvälineet, kun taas hoitotason yksiköissä on käytettävissä muun muassa ruiskupumppu, ulkoinen sydämentahdistin ja liuotushoitomahdollisuus.