Lentäminen on hallittua liikkumista ilmassa tai avaruudessa, ja se jaetaan ilmailuun, avaruuslentoihin sekä liitämiseen, jossa ei käytetä omaa voimanlähdettä. Luonnossa monet eläimet, kuten useimmat linnut, hyönteiset ja lepakot, ovat sopeutuneet lentämään. Lentokone pysyy ilmassa siipien tuottaman nostovoiman ansiosta, joka syntyy siiven yläpinnan alipaineen ja alapinnan ylipaineen erosta; konetta ohjataan muun muassa siivekkeillä ja laipoilla. Koneet suunnitellaan virtaviivaisiksi, ja ne lentävät usein korkealla ohuessa ilmassa sekä hyödyntävät suihkuvirtauksia vähentääkseen ilmanvastusta. Lintujen lento perustuu vahvoihin rintalihaksiin ja erikoistuneeseen siipiprofiiliin, jossa kovera alapinta ja kupera yläpinta tuottavat nostetta; pyrstön merkitys on vähäinen, mutta alula eli pikkusiipi auttaa hitaissa lennoissa. Linnut yhdistävät energiaa kuluttavaa siiveniskulentoa ja säästeliästä liitolentoa, ja niiden liitosuhde (6–26) on heikompi kuin hyvillä purjelentokoneilla, mutta toisin kuin koneilla, sakkaaminen on niille vaaratonta.