Pankki on instituutio, joka ottaa vastaan talletuksia, myöntää lainoja ja hoitaa maksuliikennettä, ja sen toiminta perustuu korkomarginaaliin (talletusten ja lainojen korkojen erotus) sekä luotonlaajennukseen, joka lisää rahan määrää taloudessa. Suomessa pankiksi kutsutaan vain luottolaitosta, joka ottaa vastaan yleisön talletuksia, ja toimiluvan myöntää Finanssivalvonta. Pankkitoiminnan juuret ulottuvat muinaiseen Babyloniaan ja Kreikkaan, mutta kristinuskon koronkiskontakielto siirsi pankkitoiminnan keskiajalla juutalaisten käsiin. 1200-luvun Italiassa kehitettiin kaksinkertainen kirjanpito, ja Firenzen suvut (kuten Bardi, Peruzzi ja myöhemmin Medici) hallitsivat alaa, kunnes Englannin kuninkaan maksulaiminlyönti kaatoi heitä. Nykyaikainen pankkitoiminta alkoi 1600-luvulla, jolloin pankit alkoivat lainata talletuksia eteenpäin ja käyttää korkomarginaalia tulonlähteenä. Nykyaikainen pankkiteoria korostaa delegoitua monitorointia, jossa pankki arvioi lainanottajien luotettavuutta tallettajien puolesta.