Äärioikeisto Suomessa oli vahvimmillaan 1920–1940-luvuilla, jolloin toimivat muun muassa Lapuan liike ja Isänmaallinen kansanliike, kun taas 2020-luvulla fasistinen Sinimusta liike jäi vuoden 2023 eduskuntavaaleissa vain 2 307 ääneen. Liikkeen juuret olivat vuoden 1918 sisällissodassa, ja se kohdisti vihansa erityisesti presidentti K. J. Ståhlbergiin; sisäministeri Heikki Ritavuori murhattiin jo vuonna 1922. Lapuan liike järjestäytyi vuonna 1929, ja sen toiminta huipentui kommunistien "muilutuksiin" kesällä 1930 sekä kommunistilakien säätämiseen lokakuussa 1930. Ståhlbergin kyyditys saman vuoden lokakuussa käänsi kuitenkin yleisen mielipiteen liikettä vastaan, ja yritys kumota demokratia päättyi Mäntsälän kapinaan vuonna 1932. Nykypäivän äärioikeisto on marginaalista, eikä se ole syyllistynyt terroritekoihin; käsitteellä tarkoitetaan totalitaarisiin päämääriin pyrkiviä radikaaleja oikeistoliikkeitä.