Politiikka (n. 340–330 eaa.) on Aristoteleen keskeinen yhteiskuntafilosofinen teos, joka jatkaa Nikomakhoksen etiikan pohdintoja ja käsittelee valtiota, valtiomuotoja sekä ihannevaltion rakennetta. Aristoteles arvostelee teoksessa Platonin valtiokäsityksiä ja nojaa laajaan empiiriseen aineistoon, kuten 158 kaupunkivaltion perustuslakien kokoelmaan, mutta sivuuttaa täysin Aleksanteri Suuren valloitukset keskittyen perinteisiin kreikkalaisiin poliksiin. Teoksella ei ollut antiikin aikana suurta jälkivaikutusta, mutta keskiajalla se nousi keskeiseksi, vaikuttaen muun muassa Tuomas Akvinolaiseen, Marsilius Padovalaiseen ja Danteen, ja myöhemmin myös Hegeliin ja Marxiin. Ensimmäisessä kirjassa Aristoteles tarkastelee perheen, orjuuden ja valtion syntyä sekä valtasuhteita, ja hänen mukaansa valtio on täydellisin yhteisö, joka mahdollistaa hyvän elämän. Teoksen lopussa hän hahmottelee oman ihannevaltionsa, joka muistuttaa monin tavoin Platonin Lait-teosta.