Elokuva on tallenne, jossa liikkuva kuva ja ääni muodostavat taiteellisen tai dokumentaarisen kokonaisuuden, ja itse sanan keksi professori Artturi Kannisto – aiemmin puhuttiin "elävistä kuvista", mistä juontuu myös slangisana leffa. Elokuvan syntyvuotena pidetään 1895, jolloin Lumièren veljekset esittivät Pariisissa ensimmäiset lyhyet, arkiset tallenteet, jotka olivat korkeintaan minuutin mittaisia. Kertova elokuva kehittyi 1900-luvun alussa, ja merkkipaaluina pidetään Georges Mélièsin Matkaa kuuhun (1902) sekä Edwin S. Porterin Suurta junaryöstöä (1903), joka toi käyttöön samanaikaisen leikkauksen. Vuoden 1910 tienoilla elokuvayhtiöt muuttivat Hollywoodiin, ja pitkät elokuvat yleistyivät D. W. Griffithin Kansakunnan synnyn (1915) myötä. Mykkäelokuvan aikakaudella (ennen 1920-luvun loppua) kukoistivat erityisesti komediat, joiden tunnetuimpia tähtiä olivat Charles Chaplin, Buster Keaton ja Harold Lloyd. Euroopassa mykkäelokuvan kultakausi ajoittui 1920-luvulle, jolloin erityisesti Neuvostoliitto, Saksa ja Ranska tuottivat merkittäviä teoksia ennen äänielokuvan läpimurtoa.