Tietovuoto tarkoittaa salassa pidettävän tiedon luvatonta levittämistä, ja se toteutetaan usein tietokantojen hakkerointina, mutta myös organisaation sisältä tapahtuva väärinkäytösten paljastaminen on tyypillistä – tällöin tekijää kutsutaan pilliin puhaltajaksi. Vuotaneet tiedot voivat sisältää esimerkiksi käyttäjätunnuksia, salasanoja, henkilötunnuksia tai maksukorttitietoja, ja motiivina voi olla myös rikollinen taloudellinen hyöty. Maailmankuuluja esimerkkejä ovat Panaman paperit (2016), Paratiisin paperit (2017) ja Pandoran paperit (2021), jotka paljastivat veroparatiisien käyttöä ja verojen maksamatta jättämistä. Myös Suomeen liittyy merkittäviä tapauksia, kuten Pankkien paperit (2020) ja Troikan pesula (2019), jotka toivat ilmi rahanpesua muun muassa Nordean kautta. Uusimpia suuria vuotoja ovat Cyprus Confidential (2023), joka paljasti venäläisoligarkkien, kuten Roman Abramovitšin, veroparatiisijärjestelyt, sekä Suissen salaisuudet (2022), joka koski Credit Suissen 30 000 asiakkaan epäilyttäviä varoja. Historialliset tapaukset, kuten Pentagonin paperit (1971) ja VatiLeaks (2012), osoittavat, miten tietovuodot ovat voineet vaikuttaa jopa sotapolitiikkaan ja paavin eroon.