Laulu on ihmisäänellä tuotettua musiikkia, joka eroaa puheesta tarkoituksellisesti valittujen sävelkorkeuksien avulla. Laulaja käyttää keuhkoja, kurkunpäätä ja pään onteloita äänen tuottamiseen, ja harjaantuneet laulajat hallitsevat tekniikoita kuten vibrato sekä jakautuvat äänialoihin kuten sopraano, tenori ja basso. Historiallisesti Charles Darwin arveli kielen syntyneen laulusta, ja laulu on aina ollut keskeistä uskonnoissa; länsimainen perinne pohjautuu 1600–1800-lukujen italialaiseen bel canto -tyyliin, jota seurasi 1800-luvun oopperan (kuten Wagnerin) vaatima voimakkaampi äänenkäyttö. 1900-luvulla mikrofonit ja jazz-improvisointi muuttivat populaarimusiikkia, kun taas 2000-luvulla vireenkorjausohjelmistot ovat tehneet laulusta tarkempaa mutta toisinaan konemaisen kuuloista. Laulutyylejä on lukuisia, kuten joiku, kurkkulaulu, räppäys, jodlaus ja örinälaulu, mikä osoittaa ihmisäänen valtavan ilmaisuvoiman.