Totuudenjälkeinen politiikka tarkoittaa poliittista kulttuuria, jossa tunteet ja henkilökohtaiset vakaumukset vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen enemmän kuin objektiiviset faktat. Käsitteen nykymerkityksessä otti käyttöön näytelmäkirjailija Steve Tesich vuonna 1992, ja blogikirjoittaja David Roberts käytti termiä "totuudenjälkeinen politiikka" ensimmäisen kerran vuonna 2010. Termi yleistyi räjähdysmäisesti vuonna 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalien ja Brexit-äänestyksen yhteydessä, ja Oxfordin sanakirja valitsi sen vuoden 2016 sanaksi. Vuonna 2025 julkaistun tutkimuksen mukaan 78 prosenttia ihmisistä luottaa tutkijoihin, mutta Suomessa luottamus oli vasta sijalla 28, ja länsimaissa konservatiivien luottamus oli liberaaleja vähäisempää. Suomessa käsitteestä on käyty vilkasta keskustelua vuodesta 2016; esimerkiksi Paul-Erik Korvela pitää termiä historiallisesti likinäköisenä, kun taas Ari-Elmeri Hyvönen määrittelee sen tilaksi, jossa poliittisen puheen ei tarvitse edes vaikuttaa totuudenmukaiselta. Ilmiö liittyy ympärivuorokautiseen uutistulvaan ja sosiaaliseen mediaan, ja sen tavoitteena on usein shokeerata ja aiheuttaa hämmennystä pikemminkin kuin vakuuttaa.