Keski-Aasia on historiallinen alue, joka ulottuu Kaspianmereltä Kiinaan ja jonka läpi kulki muinainen Silkkitie, tehden siitä kohtauspaikan eri kulttuureille ja kauppatavaroille. Tiukimman määritelmän mukaan siihen kuuluvat viisi entistä neuvostotasavaltaa – Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan – jotka itsenäistyivät Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä vuonna 1991. Alueen historiaa ovat muokanneet Aleksanteri Suuren valloitukset, mongolivaltakunta 1200–1300-luvuilla ja islamin leviäminen, ja myöhemmin Venäjä valloitti suurimman osan alueesta 1700–1800-luvuilla. Maantieteellisesti alue on pääosin aroa ja aavikkoa, mutta kaakossa kohoavat korkeat vuoristot, kuten Pamir ja Tienšan, joiden korkein huippu on Tadžikistanissa sijaitseva Qullai Ismoili Somonī (7 495 metriä). Keski-Aasiaa vaivaa myös vakava ympäristöongelma, sillä Araljärvi on kutistunut 1960-luvulta lähtien keinokastelun vuoksi vain murto-osaan alkuperäisestä koostaan. Laajemmissa määritelmissä alueeseen luetaan usein myös Mongolia, Afganistan ja osia Kiinasta, ja nykyisin alueen maat ovat pääosin autoritäärisiä tasavaltoja, joissa presidentillä on erittäin laajat valtaoikeudet.