1940-luvulla Tampereen Ilves oli SM-sarjan menestyneimpiä joukkueita, saavuttaen neljä kultaa, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia huolimatta sodan aiheuttamista keskeytyksistä. Kausi 1941–42 jäi kokonaan pelaamatta jatkosodan takia, ja keväällä 1944 mestaruus jätettiin jakamatta, kun Helsingin pommitukset tuhosivat pelikentän ja katkaisivat liikenneyhteydet ennen ratkaisevaa ottelua. Kaudella 1944–45 Ilves nousi jälleen mestariksi, kun Osmo Huhdin johtama joukkue kukisti Tarmon yhden pisteen erolla Risto Lindroosin valmennuksessa. Sotavuosina pelit siirtyivät ensin Eteläpuiston kentälle ja myöhemmin uusitulle Koulukadun kentälle, jonne rakennettiin 4500 katsojan rinnekatsomo ja ensimmäistä kertaa Tampereella täyskorkea kaukalo. Nuoret kyvyt, kuten Kalle Havulinna ja Aarne Honkavaara, nousivat joukkueessa esiin, mutta joukko menetti myös useita pelaajia sodassa. Kaiken kaikkiaan Ilves loi tällä vuosikymmenellä pohjan legendaariselle maineelleen äärimmäisen haastavissa olosuhteissa.