Terveys määritellään Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan täydelliseksi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi, mutta sitä pidetään usein enemmänkin tavoitteena kuin saavutettavana olotilana. Terveys jaetaan kolmeen toisiinsa vaikuttavaan ulottuvuuteen: fyysiseen (elimistön toiminta), psyykkiseen (tunteet, ajattelu ja elämän merkityksellisyys) sekä sosiaaliseen (vuorovaikutus ja tuki). Tärkeä ero tehdään myös subjektiivisen (ihmisen oma kokemus) ja objektiivisen (lääkärin mittaamaan näkemykseen perustuvan) terveyden välillä, sillä ne eivät aina kohtaa. Terveys muuttuu elämänkaaren aikana: lapsuudessa korostuvat perinnölliset tekijät ja tapaturmat, kun taas keski-iästä alkaen yleistyvät krooniset taudit, kuten sepelvaltimotauti ja syövät. Keskeisiä terveyteen vaikuttavia tekijöitä ovat perimä, elintavat, elinympäristö ja hoitotoimet, ja yksilön valintoja kutsutaan terveyskäyttäytymiseksi, johon vaikuttavat muun muassa ikä, sosioekonominen asema ja sosiaaliset mallit. Kaiken kaikkiaan terveys on moniulotteinen ja vaikeasti määriteltävä käsite, jota muovaavat sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmat.