Tasavallan presidentillä on nykyään käytössään kolme adjutanttia, jotka puolustusvoimat asettaa hänen avukseen – perinne juontaa juurensa itsenäisen Suomen alkumetreille. Instituutio alkoi vuonna 1918, kun C. G. E. Mannerheim toimi valtionhoitajana ja hänen adjutantteinaan toimi muun muassa taidemaalari Akseli Gallen-Kallela, joka vaikutti merkittävästi presidentin protokollan muotoutumiseen. Presidentti Ståhlberg omaksui Mannerheimin käytännön, ja sota-asiainkanslia lakkautiettiin heinäkuussa 1925 hallinnon uudelleenjärjestelyjen myötä. Perinne adjutanttitanssiaisista alkoi presidentti Svinhufvudin kaudella 1935, mutta keskeytyi lopullisesti talvisotaan; Mannerheimin presidenttkaudella (1944–1946) hänen käytettävikseen määrättiin vielä erillinen ylipäällikön avustava adjutantti. Vaikka vuoteen 1972 saakka presidentillä oli vain kaksi adjutanttia, tuolloinen 3. adjutantin perustaminen (muun muassa presidentti Kekkosen eläkelaille avuksi) ja kolmen vakaan kokoonpanon muodostuminen käytännössä vasta 1990‑luvun aikana – Koiviston ja Ahtisaaren kausi – loi nykymuotoisen instituution, joka vakiintui lopulta pysyväksi.