Tässä on kattava yhteenveto sähköautojen historiasta suomeksi:

Sähköautojen historia: nousu, tuho ja uusi tuleminen

Sähköautojen juuret ulottuvat 1830-luvulle, jolloin skotlantilainen Robert Anderson ja hollantilainen professori Sibrandus Stratingh rakensivat ensimmäiset alkeelliset sähkövaunut Michael Faradayn sähkömoottoriperiaatteen pohjalta, ja ranskalaisten Gaston Plantén ja Camille Fauren akkukehitys vauhditti niiden yleistymistä. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa sähköautot olivat jopa nopeimpia, sillä Camille Jenatzyn rakettimainen "La Jamais Contente" rikkoi 100 km/h:n nopeusrajan (105,88 km/h) vuonna 1899, ja ne myivät hyvin varakkaille, erityisesti naisille, hiljaisuutensa ja helppokäyttöisyytensä ansiosta. Suosio romahti 1900-luvun alussa, kun sähköinen starttimoottori (1913) ja jäähdyttimen kehitys helpottivat polttomoottoriautojen käyttöä, ja Ford T-mallin massatuotanto (vuodesta 1908) teki niistä huomattavasti halvempia. Lopullinen kuolinisku oli siirtyminen vaihtovirtaan sähkönsiirrossa, mikä vaikeutti tasavirtaa käyttävien autojen lataamista, ja 1930-luvun loppuun mennessä sähköautojen tuotanto loppui kokonaan. Transistorin keksiminen vuonna 1947 herätti uutta intoa, ja Henney Kilowatt -malli (1950-luvulla) saavutti 96 km/h, mutta korkea hinta ilman massatuotantoa lopetti sen 1961. Nykyaikainen nousu alkoi 1980-luvun verohelpotuksista Yhdysvalloissa ja 1990-luvulla Kalifornian nollapäästökiintiöistä, joissa General Motors oli etunenässä esittelemässä kaupunkiajoon sopivia sähköautoja.