Ensimmäinen maailmansota (1914–1918) oli maailmanlaajuinen tuhoisa konflikti, jossa vastakkain olivat keskusvallat (Saksa, Itävalta-Unkari, Bulgaria ja Osmanien valtakunta) ja ympärysvallat (Britannia, Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat). Sodan laukaisi Itävalta-Unkarin kruununprinssin Frans Ferdinandin murha, joka liittolaissuhteiden ketjureaktion kautta johti Euroopan suurvaltaja sotaan – Italia loikkasi ympärysvaltojen puolelle vuonna 1915. Länsirintamalla sota muuttui näännytyssodaksi, jossa Verdunin ja Sommen taisteluissa kaatui valtavia määriä; tämä oli myös ensimmäinen motorisoitu sota ja täydellinen resurssien tehokäyttö sota‑tarkoitukseen. Miljoonat kuolonunherit (arviolta 8,5 miljoonaa sotilasta) kaatoivat Venäjän, Saksan ja Itävalta-Unkarin keisarihuoneet, ja Venäjän romahtaessa syntyi Neuvosto-Venäjä. Sota päättyi keskusvalttoiden tappioon ja aselepoon 11.11.1918, ja Versailles’n rauhassa (1919) Saksa julistetiin sotaan syypääksi – mikä katsotaan yhdeksi toisen maailmansodan synnytystekijöistä. Taustavaikuttina olivat kilpavarustelu, siirtomaiden ja talouden kilpailu sekä Bismarkkinin erio (1890) jälkeinen suurvaltojen vastakkainasettelu, jotka teiyat sosta odotettavan.