Sammon ryöstö on Kalevalan keskeisin tapahtuma (runot 39–43), jossa Väinämöinen, Seppo Ilmarinen ja Lemminkäinen lähtevät ryöstämään Sampoa Pohjolasta, koska Louhen väki elää sen ansiosta yltäkylläisyydessä. Matkalla Väinämöinen tekee hauen leukaluusta kanteleen, ja Pohjolassa hän soittaa sillä Louhen väen uneen, minkä jälkeen Ilmarinen avaa lukot ja Lemminkäinen kyntää Sammon juuret irti. Paluumatkalla Lemminkäisen käheä laulu säikäyttää kurjen, jonka huuto herättää Pohjolan väen; Louhi lähettää ensin Iku-Turson ja muuttuu lopulta itse kotkaksi, mutta Väinämöinen iskee kotkan kynnet poikki ja Sampo putoaa mereen särkyen. Sammon palaset ajautuvat Väinölän rantaan tuoden sinne viljaa ja ikuisen onnen, kun taas Louhi saa takaisin vain kannen. Kansanrunoudessa tarina poikkeaa Kalevalasta: siinä ei ole hevosen etsintää, kurjen herättää usein "kusiainen" tai "muurahainen", Lemminkäisen tilalla voi olla Tiera tai Joukahainen, eikä Iku-Tursoa esiinny lainkaan. Alkuperäinen aihe on todennäköisesti ollut riistan ryöstö, joka on myöhemmin yhdistynyt vanhempaan Taivaan taonta -myyttiin.