Yhdysvaltain presidentti on maan valtionpäämies, hallituksen johtaja ja asevoimien ylipäällikkö, joka valitaan välillisesti valitsijamiesten välityksellä neljän vuoden toimikaudeksi. Virkaan voidaan asettaa vain syntyperäinen Yhdysvaltain kansalainen, joka on vähintään 35-vuotias ja asunut maassa 14 vuotta, ja vuodesta 1951 lähtien perustuslain 22. lisäys on rajoittanut enimmäisajan kahteen virkakauteen tai kymmeneen vuoteen. Presidentti johtaa noin neljän miljoonan hengen liittovaltion hallintoa, käyttää veto-oikeutta kongressin lakeihin, mutta ei voi tehdä omia lakiesityksiä, ja hänen vuodispainenaan tunnetaan tammikuun lopussa pidettävä Kansakunnan tila -puhe.

Hän on ainoa henkilö, jolla on valtuus antaa määräys ydinaseiden käytöstä, ja hän vannoo virkavalan 20. tammikuuta. Historiana merkittävä muutos sähköi 1800-vaalien tasapelin jälkeen: vuoden 1804 12. lisäys erotti presidentin- ja varapresidentinvaalit, ja nykyään osavaltioiden valitsijamiehet (paitsi Mainessa ja Nebraskassa) noudattavat kansanielun tulosta. Professori Richard Neustadtin mukaan presidentin valta nojaa ennen kaikkea suostuteluun ja taivutteletyyn, mikä korostaa johtajuuden ja diplomatian merkitystä enemmän kuin muodollinen määräysvaltaa.