Energiamurros on kestävyyssiirtymä, jossa energiajärjestelmät vaihdetaan fossiilisista uusiutuviin, ja sen tavoitteena on mukauttaa yhteiskunta maapallon kantokyvyn rajoihin. Oikeudenmukaisuuden kannalta murros jaetaan kolmeen pilariin: jako-oikeudenmukaisuuteen (hyötyjen ja haittojen tasapuolinen jako), tunnustavaan oikeudenmukaisuuteen (vaikutusten tunnistaminen) ja menetelmälliseen oikeudenmukaisuuteen (avoimet päätökset). Energiaköyhyys koskee erityisesti pienituloisia ja heikosti eristettyjä asuntoja, mikä tekee heistä energiahaavoittuvia ja korostaa puuttumisen tärkeyttä. 2020-luvun energiakriisit ovat tuoneet arkeen kulutusjouston, jossa sähkönkäyttöä siirretään pörssihinnan mukaan uusiutuvan energian sääriippuvuuden takia. Eriarvoisuus näkyy kuitenkin joustavuuspääomassa: varakkaat automatisoivat teknologiaa, kun taas pienituloisemmat joustavat arjen rutiineillaan.