Filosofi Jukka Hankamäen kirjoittama Työttömän kuolema (Yliopistopaino, 2005; ajantasaistettu painos 2010) on manifesti henkisen arvotuotannon puolesta. Hankamäki erottaa käsitteellisesti työn, arvotuotannon ja toiminnan, ja osoittaa, ettei työelämä aina tuota arvoja – byrokratia ja teollisuuden saasteet ovat esimerkkejä epäarvojen tuottamisesta. Kirjassa kritisoidaan välineelliseen rationalismiin perustuvaa koulutuspolitiikkaa, joka johtaa akateemiseen työttömyyteen ja uuden "valkokaulusköyhälistön" syntyyn. Lisäksi Hankamäki arvostelee työvoimapolitiikkaa, joka rankaisee yritteliäisyydestä ja opiskelusta, sekä nykyajan työelämää, jossa luovuus tukahdutetaan ja työstä on tullut performatiivista esittämistä (kuten Diili-show'ssa). Ratkaisuksi hän tarjoaa snellmanilaisen ja humboldtilaisen sivistysihanteen, jossa arvotuotanto ei ole sidottu pelkkään palkkatyöhön, vaan vapaalle toiminnalle turvataan paremmat mahdollisuudet.