Inter-liike (vir. Interliikumine, ven. Интердвижение) oli Viron neuvostotasavallassa vuosina 1988–1991 toiminut, pääosin vironvenäläisten ja Neuvostoliiton keskusvaltaa tukevien piirien muodostama liike, joka vastusti jyrkästi Viron itsenäisyyttä. Liike perustettiin Tallinnassa 19. heinäkuuta 1988, ja sen johtoon nousi Jevgeni Kogan; keskeisiä hahmoja olivat myös tehtaanjohtaja Vladimir Jarovoi ja taloustieteilijä Vladimir Lebedev. Inter-liike sai kannatuksensa lähinnä venäjänkielisen väestön ja suurten yleisliittolaisten teollisuuslaitosten johdosta, mutta virolaiset eivät tukeneet sitä juuri lainkaan – esimerkiksi sen ensimmäisessä kongressissa maaliskuussa 1989 oli 742 edustajasta vain 11 virolaista. Liike käynnisti lakkoja ja työsulkuja, ja toukokuussa 1990 sen kannattajat tunkeutuivat väkivaltaisesti Toompeanmäelle, mikä johti pääministeri Savisaaren kutsumaan virolaiset puolustamaan parlamenttia. Maaliskuun 1990 kommunistipuolueen hajottua Inter-liikkeen taustalle syntyi niin sanottu "yöpuolue", ja liikkeen toiminta keskittyi loppuvaiheessa Koillis-Viron autonomian ajamiseen, jopa alueen liittämistä Venäjään ehdotettiin. Keväällä 1991 Inter-liike järjesti oman kansanäänestyksensä Viron pysymisestä Neuvostoliitossa, mutta Viron itsenäistyminen elokuussa 1991 teki liikkeen tavoitteista lopullisesti historiaa.