Suojatie on liikennemerkein tai tiemerkinnöin osoitettu jalankulkijoille tarkoitettu ajoradan ylityspaikka, jonka tunnistaa tyypillisesti valkoisista raidoista; ensimmäinen moderni suojatie maalattiin Slough’ssa, Lontoossa, 31. lokakuuta 1951. Suomen lain mukaan kuljettajan on väistettävä suojatiellä olevaa jalankulkijaa, ja myös pyöräilijää tai mopoilijaa on väistettävä kääntyessä, mutta pysäköinti on kielletty viiden metrin matkalla ennen suojatietä. Jalankulkijan tulee ylittää ajorata suojatietä pitkin, jos se on lähellä, noudattaen varovaisuutta ja viivyttelemättä; uuden lain mukaan suojatiet, joissa pyöräilijä ei ole väistämisvelvollinen, merkitään pyörätien jatkeiksi. EuroTest 2008 -tutkimus paljasti, että Helsingin suojateiden päivänäkyvyys oli hyvä, mutta yöllä vain puolet sai hyvän arvosanan, mikä johtuu muun muassa pysäköidyistä autoista ja kaupunkisuunnittelusta. Vuosien 2005–2009 tilastojen mukaan suojateillä tapahtui 30 % jalankulkijoiden kuolemista ja 45 % loukkaantumisista, ja erityisen vaarallisia ovat kärkikolmiolla varustetut risteykset, joissa tapahtuu runsaasti autoilijan ja pyöräilijän välisiä kolareita (70 % henkilövahingoista). Vaikka suojatie on suunniteltu turvalliseksi ylityspaikaksi, sen turvallisuus riippuu myös rakenteellisesta kaupunkisuunnittelusta ja paikallisesta liikennekulttuurista, joten sekä kuljettajien että jalankulkijoiden on oltava valppaina.