Tauno Koskela (1916–2002) oli raumalainen opettaja ja kirjailija, joka tunnetaan erityisesti kotikaupunkinsa murteen ja perinteiden vaalijana. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylästä 1943 ja filosofian kandidaatiksi Turusta 1956, ja työskenteli myöhemmin äidinkielen ja didaktiikan lehtorina Raumalla vuosina 1964–1979. Koskelan kirjallinen tuotanto koostui runoista ja murrenovelleista, jotka ammensivat voimakkaasti hänen traumaattisista sotakokemuksistaan ja Raumasta, ja hän toimitti myös laajan Rauman murteen sanakirjan Sillail oikke (1992). Hän toimi pitkään Nortamo-seuran puheenjohtajana (1963–1987) ja sai useita tunnustuksia, kuten WSOY:n palkinnon 1949 ja Nortamo-mitalin 1957. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat muun muassa sotaromaani Luutnantt saa suuvooro (1943) ja runokokoelma Ankkuroitu (1945). Koskela oli myös kirjailija Unto Koskelan veli, ja hänen elämäntyönsä on jättänyt pysyvän jäljen Rauman kulttuurihistoriaan.