Poliisi on valtiovallan organisaatio, joka turvaa oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä, ylläpitää yleistä järjestystä sekä ennaltaehkäisee ja selvittää rikoksia. Sana juontuu kreikan kielen sanasta politeia (hallitus), ja nykymerkityksessään se on ollut käytössä 1600-luvulta lähtien, kun taas Suomessa nimitys viittaa sekä koko organisaatioon että yksittäiseen virkamieheen. Poliisin toiminta pohjautuu viime kädessä voimakeinoihin, ja Suomessa viranomaisella on virkavelvollisuus toimia rikostilanteissa – lievistä rikkomuksista voidaan määrätä sakkoja, mutta vakavat rikokset etenevät esitutkinnan kautta syyttäjälle syyteharkintaan.

Poliisi hoitaa myös järjestyksenvalvontaa suurissa tapahtumissa sekä osallistuu hätätilanteisiin ja pelastusoperaatioihin yhteistyössä pelastus- ja terveysviranomaisten kanssa. Monissa maissa on lisäksi erillinen turvallisuuspoliisi valtion järjestelmän puolustamiseksi sekä puolisotilaallisia santarmilaitoksia, kuten Ranskan Gendarmerie. Liittovaltioissa, kuten Yhdysvalloissa, on useita rinnakkaisia poliisiorganisaatioita (kaupunkipoliisi, šeriffit, osavaltionpoliisi ja FBI), ja kansainvälisesti rikostorjuntaa koordinoivat Interpol ja Europol. Varustuksessa on suuria maakohtaisia eroja: monissa maissa poliisit kantavat rutiinisti ampuma-aseita, mutta esimerkiksi Britanniassa ja Norjassa näin ei tehdä, ja mellakoiden hallintaan käytetään ei-tappavia välineitä kuten pamppua, kyynelkaasua ja etälamautinta. Tappavan voiman käyttö on aina viimeinen keino, ja poliisin tehtäväkenttä ulottuu liikennesakoista vakavien rikosten tutkintaan – se onkin yhteiskunnan toiminnan keskeinen kulmakivi.